Nyt kun treenailut ovat pakollisella tauolla oli hyvä hetki käydä Keravalla kuuntelemassa Niemisen Riston luentoa jäljestämisestä. Sakellekin olis tarkoitus tämä taito opettaa, joten opiskelu tuli tarpeeseen. Nyt täytyy sulatella saatuja tietoja ja tehdä suunnitelma miten edetä koulutuksessa kevään koittaessa.

Tässä muutamia ajatuksia, jotka jäivät mieleen ja jotka muistin virkistämiseksi tähän kirjoitan:

Alkuvalmistelut tärkeät. Luo koiralle aloitusrituaalit, niin se tietää mitä on menossa tekemään. Sen täytyy olla oikeassa, hyvään työskentelyyn mahdollistavassa mielentilassa. Ei liian suurilla kierroksilla.

Ensin ajetaan suoraa jälkeä. Voi tehdä pellolle, vaikka metrin parin päähän ojasta > oja auttaa pitämään suunnan. Nameja jäljen alussa nuolen-muotoisella alueella ja jälki lähtee nuolen kärjestä. Nameja jäljellä sinne tänne. Nopeasti pois joka askeleen nameista. Sitten namit tasaisesti sekä oikean että vasemman jalan jälkiin. Säädellään koiran etenemistä, pieni veto saa olla. Kun koira oppii jäljestämään hyvin suoran jäljen, kulmien opetuskaan ei tuota suurempia ongelmia. Onnistuneita suorituksia yksinkertaisilla jäljillä ainakin 80 ennen kuin voidaan vaatia koiralta osaamista.

Esineitä tai keppejä ei jäljelle ennen kuin koira osaa jo jäljestää mutkikasta jälkeä, jossa useampia kulmia. Jälkiä pitää tehdä erilaisille alustoille, erilaiseen maastoon, eri ikäisiä ja eri pituisia.

Puolentunnin ikäinen jälki haisee voimakkaimmin. Helpompi kuin ihan tuore. Namit tarpeeksi pieniä. Esimerkiksi broilerinpalaset eivät haise niin voimakkaasti kuin makkara. Ennen kulmaa ohjaaja siirtyy lähemmäksi koiraa, jotta voi hidastaa sitä. Rauhallinen, vahvistava kehu, kun selvittää oikealle jäljelle. Namipalkka jäljellä kulman jälkeen. Ohjaaja pitää vain parin-kolmen metrin etäisyyttä koiraan.

Koiraan pitää luottaa. Ei saa rangaista, jos ei ole 110 % varma, että koira ei ole jäljellä. Sivutuulessa koira voi jäljestää viiden metrinkin päässä jäljestä ja koira on periaatteessa oikeassa. Oltava vaikka vain 10 metrin pituinen, helppo varajälki. Jos koiralla ongelmia varsinaisella jäljellä, silloin varajäljellä pääsee aina lopettamaan onnistuneeseen suoritukseen.

Jo seisemän viikon ikäiselle pennulle lyhyitä suoria jälkiä. Viiden metrin mittainen jälki sille yhtä rasittava kuin aikuisen täysmittainen jälki. Pidä päiväkirjaa jokaisesta treenistä, minkä mallisia jälkiä, minkälaisella alustalla, kuinka pitkiä jne. Ilmaisu maahan menemällä pitää koiran jäljen päällä. Kun ei pyöri ympäriinsä, on helpompi jatkaa suoritusta. Hillitty palkkaaminen. Kun koira oppii jäljestämään tarkasti pellolla, metsäjälki helpompaa. Metsäjäljellä saa pitää nenäänsä ylempänä. Osaavalta koiralta voi jo vaatia, mutta jos sitä joutuu rankaisemaan, tehdään se hyvin harkiten. Esim. nykäistään liinasta vain sen verran, että se merkitsee koiralle kehoitusta tarkentamaan ja keskittymään. Liian kovat pakotteet tekevät koiran epävarmaksi ja sen on entistä vaikeampi keskittyä > alkaa haahuilla ja kadottaa jäljen. Ohjaaja tukee koiran työskentelyä, ei painosta sitä! Nykäisyn jälkeen koiran tarkentaessa olisi hyvä, jos löytyisi nami jäljeltä vahvistamaan tai ohjaaja kehuu hillitysti.

Pienessä lumessakin voi treenata. Varottava, ettei koira käytä liikaa näköaistia. Voidaan hyödyntää esim. tekemällä edellisenä päivänä jälki. Seuraavana päivänä täsmälleen samoihin askeliin. Sitten kulma poiketen vanhoilta jäljiltä. Jos koira jatkaa suoraan, sitä pääsee oikaisemaan.

Voi treenata kolmena-neljänä päivänä viikossa. Sitä ennen aina 12 tuntia ilman ruokaa. Treenipäiväkirjasta näkee milloin on parhaimmillaan. Ennen kisoja ei treenata pariinkolmeen päivään. Sitä ennen onnistuneita suorituksia > tarpeeksi helppoja treenejä, jotta koiralla ja ohjaajalla hyvä itseluottamus ja suhde ennen kisoja.

Nämä kirjoitettu Tuulan muistista, joten asiavirheitä ym. saattaapi olla ;o)