Hakutreenit oli sovittu Askolaan, mutta lopulta meitä pääsi paikalle vain kaksi, joten hakuilut täytyi unohtaa. Otimme sen sijaan esineruutua, jota tulee harjoiteltua aivan liian harvoin. Viimeksi olimme harjoitelleet sitäkin ennen pk-koetta. Silloin meillä oli kaksi koiraa yhtä aikaa paikalla. Lähetimme niitä vuoron perään hommiin, ja jos esinettä ei alkanut löytyä, kutsuttiin koira pois ja toinen pääsi jatkamaan hommia.

Nyt tallasimme suunnilleen sääntöjen kokoisen ruudun, johon oli piiloitettu kuusi esinettä. Sakke kävi kuumana, kun oli autosta nähnyt kahden kaverinsa tekevän hommia ennen omaa vuoroaan. Se syöksyi haukahdellen hommiin, mutta nenä kuitenkin tuntui olevan auki vauhdista huolimatta. Esineitä nousi hienosti joka pistolta. Koira kävi hyvin alueen läpi, ja hajun saatuaan malttoi paikallistaa näkymättömissäkin olevat esineet. Palkkasin joka esineestä Anun joululahjaksi antamilla supernameilla. Jätin viimeiseksi viidennen esineen, joka nousi hienosti takakulman tiheiköstä. Loppupalkaksi Sakke saa aina rakkaan tennispallonsa.

Olimme oikein tyytyväisiä kaikkien kolmen koiran työskentelyyn. Ruutu oli loivassa rinteessä ja koirat etsivät myötätuuleen. Sakke olisi saanut olla rauhallisempi, mutta sitähän on nostettu juuri edellisissäkin harjoituksissa. Onneksi kuitenkin pystyy hyvin työskentelemään kierroksillakin. Alun jälkeen kyllä rauhoittui ja malttoin olla hiljaa lähetyksissä.

Lopuksi otettiin vielä tarkkuusetsintää. Sakelle oli laitettu 50 sentin kolikko valmiiksi ruutuun, joka oli suhteellisen kovalla maaperällä. Kolikko löytyi nopeasti, mutta jälleen oli pieniä ongelmia tuomisessa. Kuopimista oli kuitenkin vähemmän kuin viimeksi ja kolikko ei kadonnut, kun maaperä ei ollut liian pehmeää. Harjoitus oli hyvä. Ensikerran pitää muistaa mennä kyykkyyn koiraa lähettäessä kuten esinettä vastaanottaessakin. Ymmärtää silloin lähettäessä paremmin, että pitää pysyä pikkuruudussa, eikä lähteä liian kauaksi.