Joulupäivänä treenattiin tottista pitkästä pitkästä aikaa. Tokoa on otettu joskus syksyllä ja pk-tottista harjoiteltiin intensiivisesti kaksi viikkoa päivittäin ennen itsenäisyyspäivän pk-koetta, sen jälkeen ei yhtään.

Isona ongelmana on ollut koiran käyminen ylikierroksilla ja siitä aiheutuen vinkuminen, haukahtelu ja kaikkinainen hermoilu. Syytä on mietitty pitkään ja hartaasti. Todennäköisesti syntyi ristiriita siitä, että yritin saada vinkumista kokonaan pois. Koira ei ymmärtänyt miksi sitä komennettiin, kun aikaisemmin sama suoritus hyväksyttiin. Muitakin syitä varmasti löytyy, mutta tämä ehkä suurimpana. Sitten yritin rauhoittaa koiraa siirtymällä namipalkkaan lelun ja riehumisen sijasta. Jouduin lopulta toteamaan, että namit eivät riitä pitämään kontaktia yllä. Saken intoilu narttujen perään on myös meidän iso ongelma.

Koiran luottamus ohjaajaan pitäisi saada palaamaan. Tärkeää olisi olla johdonmukainen ja tehdä selvät säännöt. Palkan oltava koiralle tarpeeksi haluttu. Koko suorituksen ajan koira käskyn alla, eikä antaa sen riehua liikkeiden välillä. Kilpailutilanteesta on tullut niin stressaava, että pitäisi saada mahdollisimman paljon kisatilannetta vastaavia treenejä vieraissa paikoissa jännityksen laukaisemiseksi.

Me siis palattiin lelupalkkaan. Mutta en pidä enää lelua enkä nameja taskussa, vaan ylempänä. Kontakti parani heti. En puutu vinkumiseen, mutta palkkaan vain hiljaisen koiran. Jos noudossa haukahtaa, niin otetaan uudestaan ja saa palkan vasta kun toimii hiljaa. Harjoiteltiin ennen koetta niin, että rutiinilla pystyi suorittamaan liikkeet kovillakin kierroksilla. Paikallamakuun otin myös joka kerta, koska sitä tulee yleensä harjoiteltua ihan liian vähän.

Koetilanteessa hermostui selvästi, mutta pysyi kuitenkin käsissä ja teki liikkeet säilyttäen kontaktin. Vinkui, mutta esim. paikallaolossa rauhoittui ja hiljeni. Ennen noutoja oma tarkkaavaisuuteni taas herpaantui ja annoin koiran riekkua liikkeiden välillä. Se selvästi kostautui seuraavissa suorituksissa. Mutta kokonaisuudessa olin tyytyväinen siihen, että nyt kuitenkin tehtiin hommia hermoiluista huolimatta. Valoa siis näyttäisi olevan näkyvissä tunnelin päässä... vihdoin! Ehkä oikeat lääkkeet ovat löytyneet ja jos vain itse muistaisin oikea-aikaisen palkkaamisen ja sen johdonmukaisuuden, ehkä se tokokin alkaisi toimimaan. Vuosi on näitten ongelmien kanssa kamppailtu.

Nyt siis Purolan kentällä verestettiin mieliin tokoliikkeitä. Näkyi, ettei olla harjoiteltu viikkoihin. Kontakti vähän hakusessa ja vinkumista kuului. Luoksetulo pysähdyksineen oli ok, samoin ohjattu nouto, paitsi luovutuksessa tulee vinosti istumaan. Kaukokäskyissä jätin namia taakse ja ekoissa käskyissä Sakke kääntyi vinosti, kurkkien olkansa yli. Kun jatkoin käskyjä, parani suoritus eikä juurikaan liikkunut paikaltaan. Ruudussa näytin koiralle paikan ja lähetin sitten. Sakke jäi nuuskimaan maata nameja etsien, mikä ei siis ollut tarkoitus. Otin kuitenkin liikkeen lähettäen ensin merkille, se oli hyvä, ja sitten ruutuun. Meni sivusta sisään, mutta paikka oli hyvä. Pysähtyi käskystä ja meni maahan. Kyllä se siitä tuntuisi lähtevän pelaamaan. :o)