Joulukuun ekana sunnuntaina oltiin Askolassa hakutreeneissä. Sakella eka ukko etukulmassa valmiina tuulen yläpuolella, joten hajuja eikä muitakaan apuja ei ollut (piiloon kierretty takakautta jottei tuoreita jälkikään ollut). Tarkoituksena yrittää taas nostaa koiran nähden maalimies pois, JOS löytöä ei tulisi ekalta pistolta. No, hieno, suora ja syvä pisto tuli löytöineen. Ilmaisu oli irtorullalla ja näytölle menin, ottaen koiran hallintaan ja maalimiehen noustua, vapautin ja ukko sai palkata koiran. Toisessa etukulmassa seuraava ukko kisamaiseen tapaan: ilman palkkaa ja ilmaisu kiintorullalla. Koska oltiin tuulen alapuolella, luulin, että koira tekisi suoran piston. No taas arvasin väärin: Sakke kaarsi nyt liian aikaisin keskilinjan suuntaisesti, juoksenteli pitkälle alueelle ja takaisin tullessaan vasta otti hajun maalimiehestä. Jos olisin ollut tilanteen tasalla, olisi nyt ollut oiva tilaisuus kutsua koira pois ja nostaa etukulman maalimies piilosta. En kuitenkaan huomannut ajoissa Saken huonoa pistoa ja sitten olikin koira jo menossa ukolle, joten jatkettiin harjoitusta. Kolmas ukko oli siirtynyt etukulmasta aluetta eteenpäin. Sinne hyvä pisto, ilmaisu irtorullalla ja heti näytöltä palkka. Neljäs ukko toisella puolella alueen takakulmassa ja ilmaisu irtorullalla, palkkaus näytölle tullessa ja lopuksi ukko heitteli tennispalloa. Sakke oli vauhdikas ja treenin oli tarkoituskin olla helppo ja intoa nostava ennen kisoja. Manne ei treenannut.

Itsenäisyyspäivänä matkasimme sitten aamulla varhain pimeässä ja sateisessa säässä Lohjalle hakukokeeseen. Kysymyksessä oli SRY:n perinteinen kinkkukisa, jossa ollaan usein oltu mukana. Arvonnassa Sakke pääsi ensimmäisten viiden koiran porukassa aloittamaan henkilöhaulla muiden jäädessä kentälle suorittamaan tottista ja esineitä.

Kolme ensimmäistä metsään lähtenyttä koiraa löysi vain kaksi ukkoa ja neljäs ei sitten suostunut etsimään ainuttakaan. Sitten olikin Saken vuoro. Alueelle menevä polku kaarsi läheltä oikeaa etukulmaa ja ennen aluetta oli myös tuomarin ja toimihenkilöiden kahvipaikka puun juurella. Metsä oli lumeton ja hyvin märkä. Lähetin Saken vasempaan etukulmaan, mutta koska en ollut tyytyväinen pistoon, lähetin sen sinne vielä uudelleen jolloin koira kävi ihan alueen takarajalla. Sitten vuorossa oli oikea etukulma. Sakke upposi alueelle ja minä lähdin kävelemään keskilinjaa eteenpäin. Koira juoksi kohta takaisin rulla suussa! Kytkin näyttöliinan ja juostiin näytölle, jolloin tuomari huuteli meitä takaisin. Sakke oli käynyt kahvipaikalla, jossa seisoskeli kaksi naista. Koira oli ollut ihmeissään, oli ottanut rullan vasta käännyttyään paluumatkalle ja tuli luokseni vähän epävarmana, mutta lähti ihan vauhdilla näytölle, joten en epäillyt mitään. Enhän ollut nähnyt missä koira kävi, kun jo tutkailin aluetta eteenpäin. Tämän episodin jälkeen palasin tietenkin sille paikalle, josta olin näytölle lähtenyt. Lähetin koiran toiselle puolelle, kävelin vielä vähän eteenpäin ja sitten taas pisto oikealle. Siellä, vähän taakse jääneessä etukulmassa, oli korkea kallion nyppylä, mutta en vaatinut koiraa sitä ylittämään, koska pelkäsin sen taas saavan hajun sieltä kahvipaikalta. No, sinne kallion taakse jäi meiltäkin se eka ukko, jota kukaan muukaan ei ollut vielä nostanut.

Loppurata sujuikin sitten hienosti, koira teki hyvin töitä ja ilmaisi kaksi jäljellä olevaa maalimiestä ja vei näytölle moitteetta. Märässä metsässä oli paljon syviä vesiplotteja, ja jos sellainen osui Saken reitille, sehän loikkasi veteen epäröimättä. Taisi välillä joutua uimaankin, mutta Sika-Sakke nautti tilanteesta täysin siemauksin. Tuomari piti kovasti koiran työskentelystä ja antoi täydet 117 pistettä, minkä kahdesta maalimiehestä vain voi antaa. Sanoi vielä koiran olleen loistavan, mutta että se oli Kuokkanen, joka töpeksi...  ;o)

Tottelevaisuusosuuden ja esineruudun jätin väliin, koska meillä ei enää ollut mahdollisuutta hyväksyttyyn tulokseen. Loppujen lopuksi vain kaksi voittajaluokan koiraa nosti myös sen kolmannen maalimiehen etukulmasta. Keskeyttämäni kokeen takia päästiin sentään ajamaan vielä ennen auringonlaskua kotia kohti. Ilma tosin oli sateisen harmaa koko itsenäisyyspäivän ajan ja niinhän se kinkkukin jäi taas voittamatta...