Käytiin Karkkilassa treenaamassa hakua. Sakke on ollut tästä lajista useamman viikon tauolla, koska en ole vielä hakukisoihin menossa. Tottis on edelleen vaiheessa ja etutassuaan Sakke on ontunut muutamaan otteeseen. Kyseessä joko venähdys tai rasitus, mutta näyttäisi se jo kestävän. (Kop, kop, kop!) Nyt oltiin vieraassa metsässä ja edessä tyhjää rataa sekä yksi maalimies valmiina aivan alueen takakulmassa. Sakella kiintorulla kaulassa. Toiseen etukulmaan lähetin kaksi kertaa, jotta sain tarkistamaan sen kunnolla. Muutenkin teki toiselle puolelle, vastatuuleen, lyhemmät pistot, kun haistoi jo lähtiessään, ettei siellä ketään ollut. Myötätuuleen upposi hienosti, tarkisti arviolta 70 metriin asti. Teki hyvin töitä, vaikka ei varmaankaan täysin oppikirjan mukaisesti. Pistoille lähti suoraan, mutta risteili sitten välillä taaksepäinkin. Alue tuli kuitenkin hyvin etsittyä ja koiralla tuntui taas vain into kasvavan, kun ketään ei näyttänyt alueelta löytyvän. Tein muutaman lähetyksen suoraan vauhdista ja nekin onnistuivat oikein hyvin. Ukko löytyi lopuksi ja ilmaisu sujui kuten pitääkin. Hyvä Sakke! :o) Tämä laji näyttäisi olevan hyvällä mallilla kuten esineetkin, joita ollaan muutamia kertoja myös treenattu. Kun saisi sen tottiksen vielä sujumaan...

Myös Manne, joka on nyt viisikuukautinen, on käynyt hakutreeneissä säännöllisesti. Tuntuu poika perinneen isältään tarkan nenän, kun ukot löytyvät kyllä. Nyt ollaan harjoiteltua myös ilmaisua. Ukot ovat olleet joko haamuina tai näkölähtöinä. Muutamia valmiitakin on otettu. Tarkoitus on, että joka tapauksessa ovat hyvin piilossa, jotta pennun täytyy käyttää nenäänsä lopulliseen paikallistamiseen. Muutamia tuulitreenejä on myös tehty, silloin kun sää on ollut sopiva. Haukkuilmaisu näyttäisi olevan Mannelle mieleen, joten sitä treenataan. Opetin pennun ensin haukkumaan namirasiaa, joka sitten avattiin palkaksi. Nyt on ilmaisu yhdistetty jo etsimiseen. Manne on innoissaan kaikista maalimiehistä ja lähtee halukkaasti hommiin.

Nyt täytyy vain pitää mielessä mun kaikkille hakukoirille yhteisenä ongelmana ollut kurittomuus. Olen tarkoituksella tämän pennunkin antanut riehua metsässä suht vapaasti. Ideana on se, että saan sen pitämään maalimiehiä tärkeinä ja pystymään itsenäiseen työskentelyyn. Nyt se jo haukkuu ukkoa välittämättä siitä, että käyn kävelemässä ympärillä. Maalimiehen paikallistamistakaan ei tarvitse jättää kesken, vaikka ohjaaja kutsuisi keskilinjalla. Näin nuori pentu tuntuu oppivan tosi nopeasti ja siksipä kannattaa pitää mielessä minkälaisia ongelmia yleensä hakukoirilla on. Alkuvaiheessa ongelmatkin voi myös paljon helpommin eliminoida. Nyt kun pentu tekee reippaasti ja halukkaasti töitä, sitä olis tarkoitus opettaa myös kuuntelemaan ohjaajan käskyjä.

Manne hakumetsässä