Torstaina Sakke joutui vaativaan esine-etsintään. Olen opettanut sen etsimään pudonneita hevosenkenkiä laitumelta, mutta tätä taitoa ei ole onneksi tarvittu aikoihin. Nyt sitten oli yksi Elli-tamman kenkä kadonnut isolle pellolle. Hevoset olivat talloneet peltoa savivelliksi, joka oli kevyesti jäätynyt ja siihen päälle satoi vielä lunta. Routaa kun ei kunnolla ollut, hevoset kahlasivat tässä savi-lumi-mössössä, jonne kenkä oli sitten kadonnut.

Otin Sakelle muistin virkistämiseksi rautaisen hevosenkengän noudon tallinpihalla ja palkkasin siitä. Sitten vähän nameja varalle taskuun ja lähdettiin yhdessä kävelemään pellolle sillä mielellä, että josko nyt sattuis löytymään, mutta tuskinpa sentään. Juttelin Sakelle toistellen, että missäköhän se kenkä on. Vähän vaikeusastetta lisäsi se, että yksi rusakko näkyi myös hyppelevän samalla pellolla.

Vähän aikaa Sakke risteili ympäriinsä, kunnes pysähtyi ojanpientareelle kaivaen maata innoissaan. Rynnistin paikalle ja siellähän se kenkä oli maahan uponneena! Aika hieno suoritus ja aikaakaan ei kulunut kuin viitisen minuuttia. Itse en olisi kenkää kyllä löytänyt, koska se oli näkymättömissä. Pelto on myös huomattavasti isompi alue kuin ns. esineruutu.