Sunnuntaina oltiin pienen tauon jälkeen metsätreeneissä. Tällä kertaa päästiin vierailemaan tuntemattomaan metsään ja saatiin koirille vieraita maalimiehiä. Sakelle tehtiin osaksi kisamainen treeni ilmoittautumisineen ja tuomareineen. Eka ukko etukulmassa, josta ilmaisu kiintorullalla ja menin näytölle tuomarin seuratessa. Sitten koira hallintaan ja maalimies esille. Tässä vaiheessa yllätys, yllätys, vapautin koiran ja maalimies palkkasi sen nameilla ja pallolla. Tarkoituksena siis edelleen vahvistaa etukulmia. Harjoitusta jatkettiin taas kisamaisesti. Vasen etukulma oli tyhjä ja sinne saatiin hyvä pisto. Sitten toisella puolella umpipiilossa maalimies, joka nostettiin kuten kokeessa ja rataa jatkettiin tyhjillä pistoilla. Aluksi ne sujuivatkin, mutta alueen loppupuolella koira työskenteli taaksepäin ja jouduin kutsumaan pois myös vinoista lähdöistä. Ei hyvä! Viimeinen maalimies alueen takakulmassa ja näytölle mentiin vauhdikkaasti ryteikön läpi. Laskin liinan irti, koska muuten olisin joutunut repäisemään Sakkea sen ollessa ilmalennossa teräväoksaisen rungon päällä. Huusin maalimiehelle, että koiran saa palkata. Oli oikein mukavaa päästä välillä vierailulle, kiitos vielä asianosaisille! Viime aikoina ollaan harjoiteltu vain tutussa porukassa samoissa maisemissa. Kisamaiset tottistreenit vierailla kentillä olisivat myös todella tarpeellisia kuumakalle-Sakelle.

Myös Manne pääsi vierailulla hommiin. Eka ukko oli lähellä olevan kaatuneen puun takana ja koiralle näytettiin maalimiehen lähtö. Mannen sitten ilmaistessa menin paikalle ja se aiheutti pientä häiriötä, muuten ilmaisu oli ok. Manne palkattiin namilla ja maalimies jäi pitämään koiraa, ja minä kutsuin sitä keskilinjalta. Mutta Manne-Mahoton ampaisikin takaisin metsään ja taisi tarkistaa koko alueen oikeanpuolen ennen kuin suvaitsi uskoa luoksetulokäskyä (karjuntaa). Palkitsin kuitenkin koiran tultua, otin hallintaan ja lähetin vastakkaiseen etukulmaan, jossa oli maalimies valmiina umpipiilossa. Hyvä lähetys, löytö ja ilmaisu, paitsi että palkkaa änkesi hakemaan piilossa olevan maalimiehen sylistä. Ekalla ukollakin oli aika tunkeileva, joten namirasiat tästä lähtien maahan käden alle ja koiran näkyville. Se täytyy vaan mun muistaa maalimiehille kertoa ;o) Otin vielä kolmannen ukon vastakkaisella puolella olevaan tiheikköön. Manne näki ukon lähdön, mutta etsimiseen matalassa, tiheässä kuusikossa kului jonkin aikaan. Ilmaisi heti löydettyään ja hyvästä sarjasta namirasia avattiin. Lopuksi leikitettiin lelulla, josta innokkaasti taistelikin, mutta voitettuaan ei lelu enää paljon kiinnostanut.

Illalla päästiin vielä harjoittelemaan molemmilla koirilla peltojälkeä. Mannellekin tehtiin jälki, parilla aikaisemmalla kerrallahan on ollut makkararuutu. Nyt siis suora jälki ja joka askeleelle kaksi pientä namia. Jäljen alussa ja lopussa enemmän nameja. Jälki oli suora ehkä noin 20 metrin pituinen. Manne ajoi sen hyvin keskittyneesti ja tarkasti minun seuratessa aivan lähellä ja pitäen koiraa lyhessä hihnassa.

Sakella sama kaava, paitsi jälki pitempi ja nameja harvemmassa. Sakke sähläsi tuttuun tyyliinsä eikä ymmärtynyt sitä, että ei päästetty kovaa vetämällä etenemään. Pysähteli välillä ihmettelemään tilannetta, mutta jatkoi sitten jäljestämistä. Pätkittäin eteni oikein hyvin. Ensi kerralla täytyy säätää valjaat sopivaksi, tuo kaulapannan kanssa vetäminen ei hyvä. Mannelle kaulapanta sen sijaan ihan ok.

 Manne on oppinut nostamaan koipea reilun seitsemän kuukauden ikäisenä.