Australianpaimenkoirat ry:n vuosikokouksessa Lahdessa 9.3.2008 julkistettiin vuoden aussiet: 

  Myös vuosina 2004 ja 2006

VUODEN TOKOAUSSIE = Saken ja Mannen äiti SINTTI

VUODEN KÄYTTÖAUSSIE = Mannen isä ÖNSKA

Tottistreenit ovat olleet vähäiset, mutta saimme kutsun vierailulle hakutreeneihin Porvooseen. Kiitollisina lähdimme siis sunnuntaina Mannen kanssa kokeilemaan, että aiheuttavatko ne vieraat ukot todella ongelmia ilmaisuissa kuten vähän Karkkilan metsässä näytti. Eka ukko lähti näkönä, käänsin koiran pois ja lähetin hetken päästä perään. Löytö kuusen alta ja hienosti Manne ilmaisi. Maalimies palkkasi vasta kun olin saapunut paikalle. Seuraava ukko valmiina toisella puolella. Etukulma oli kallion ja vanhan metsäautotien takana, mutta Mannea yritin helpottaa jättämällä ukon ekan kallion taakse. Koira teki kuitenkin pitkän piston ihan takarajalle asti ohittaen hyvin piiloutuneen ukon. Kutsuin koiran takaisin, kun näin sen etsivän liian kaukana. Lähetin vielä pari kertaa kävellen vähän etulinjaa pitkin ennen kuin Manne hokasi ukon ja ilmaisi taas oikein hyvin. Seuraava ukko haamuna toisella puolella, jonne hyvä pisto ja ilmaisu, palkka hyvästä sarjasta. Viimeinen ukko valmiina toisella puolella olevassa umpparissa. Manne teki hienon piston, sai hajun ukosta ja kierrettyään umpparin aloitti hyvin ilmaisun. Palkattiin parista haukusta ja lopuksi pääsi leikkimään lelullaan ukkojen kanssa. Oikein onnistunut harjoitus, KIITOS porvoolaiset!

26.2.2008 viettivät Manne ja sisarukset yksivuotispäiviään. Järvenpäähän synttäreitä juhlistamaan saapui velipoika Puntti. Hauskaa oli ja lujaa mentiin :o)

  Manne & Puntti

Karkkilassa oltiin lauantaina Anun hakuporukan vieraina. Metsässä oli vain vähän lunta. Hanki oli kuitenkin sen verran kovaa, että kahlaaminen, varsinkin ylämäkeen, otti voimille. Kuvittelin, että Mannea ei hetkauttaisi vieras maasto tai vieraat ukot, mutta taisin olla väärässä. Ilmaisut eivät olleet niin hyviä, kuin ovat aiemmin olleet. Aloituksessa viivytteli ja muutenkin haukut vähän pätkivät. Metsässä oli paljon peuranpapanoita, joista koirat olivat innoissaan. Saken työskentelyyn ne eivät vaikuttaneet, mutta Mannen oli vaikeampi keskittyä.

Mannelle näytettiin etukulmiin lähtevät ukot ja sitten vein koiran hetkeksi pois, jolloin ukot menivät takarajalle asti piiloon. Eka ukko palkkasi hyvästä sarjasta ja toinen haukutti niin kauan, että olin lähes paikalla. Kolmas ukko valmiina mäen päällä. Hyvä, suora pisto sinne, mutta ilmaisun aloitus kesti, mäellä kun oli niitä papanoita... Maalimies palkkasi hyvästä haukusta ja sen jälkeen otin koiran sivulle istumaan. Ukko nostettiin piilosta ja vapautin Mannen uudelle palkalle. Viimeinen ukko toisella puolella rinteessä valmiina. Sinne taas hieno pisto, mutta ilmaisu vähän pätki. Lopuksi leikittiin lelulla.

Sakke ensin tyhjälle pistolle oikeaan etukulmaan. Sieltä olin tekemässä lähetyksen vauhdissa toiseen etukulmaan, mutta liukastuinkin ja lensin mahalleni. Sakke oli lähdössä pistolle, mutta palasi katsomaan mun kaatumista. Lähetin siis koiran uudelleen ja lähdin etenemään aluetta. Ukko oli valmiina kaukana takarajalla, ison kiven takana, jossa ei kukaan vielä ollut piilossa ollutkaan. Ehkäpä Sakke kävi tarkistamassa lähempänä olleen käytetyn piilon, koska palasi ukkoa löytämättä. Menin uudestaan keskilinjan alkuun lähettämään ja tältä pistolta koira tuli sitten irtorullan kanssa. Näitä sählätessä unohdinkin, että maalimies oli palkkaamaton "kisamainen" ja laskin koiran näytölle mentäessä irti noin kymmenen metriä ennen piiloa. Sakke ei onneksi ukkoa jättänyt, vaikka palkkaa ei löytynytkään, enkä mä vieläkään huomannut tilanteessa mitään outoa. Vasta kotona muistin, että hupsis, siinä taisi tulla pieni kömmähdys. Rataa piti jatkaa tyhjillä pistoilla, mutta seuraava ukko olikin jo mennyt rinteeseen piiloon. Ei hätää, lähetin koiran ja se tuli kiintorulla suussa. Mentiin näytölle ja koira palkattiin. Sitten vielä tyhjät pistot molemmille puolille ja viimeinen ukko takakulmaan valmiiksi. Lähetin koiran vauhdissa ja pettävässä hangessa juokseminen rinteitä ylös ja alas oli Saken saanut kovasti väsymään. Hyvän piston se kuitenkin vielä teki ja sai namipalkan lisäksi tärkeän tennispallonsa. Kunnonkohottamista oli tarkoitus tehdä hiihtolenkeillä, mutta koska talvikelejä ei ole tullut, on koirien kuntokin päässyt selvästi rapistumaan. Sakke oli kyllä onnellinen, kun pääsi pitkän tauon jälkeen hommiin. KIITOS Anun hakuporukka!

Sunnuntaina oltiin Purolassa yleisissä tokotreeneissä. Häiriötreenien idea ei täysin toteutunut, kun meidän ryhmässä ei ollut muita kuin Manne ja Masi-kokkeri. Harjoiteltiin paikallaoloa, luoksetuloa ja vähän seuraamista. Paikallaolossa saatiin hyvää häiriöharjoitusta, kun Manne lähti pari kertaa kuulessaan Masia kutsuttavan. Pääsin tästä huomauttamaan ja lopuksi koira pysyikin nätisti Masin ohjaajan kutsusta välittämättä. Vikapisto olikin sitten ottaa lopuksi luoksetuloa molemmille koirille yhtäaikaa: Manne tuli hitaasti ja epävarmasti, kun ei tiennyt oliko nyt lupa tulla vai ei. Tällaista yhtäaikaista luoksetuloa on mun mielestä kyllä ihan turha harjoitella, kun sellaista liikettä ei tokokentällä tarvita. Pitäis aina harkita itse ja olla tekemättä liikkeitä, joista ei katso olevan omalle koiralle hyötyä. Sinänsä ei koira tästä hajonnut eikä pilalle mennyt.

 Manne aisoissa: enkös ole komia?

Sunnuntaina oltiin Vanhankylänniemessä Hanki ja Sydän -hyväntekeväisyystempauksessa. Sakke oli vetohommissa, mutta sen ollessa tauolla, laitoin Mannen aisoihin. Valjastus on epämiellyttävää, kuten Saken mielestäkin: koirat jähmettyvät surkean näköisinä, kun valjaita sovitellaan paikoilleen. Mutta kun lähdettiin liikkeelle, Manne käyttäytyi yllättävän reippaasti: ei yhtään yrittänyt pois  aisoista, vaan juoksi häntä ylhäällä tyytyväisen näköisenä. Sakke haukkui autossa ja Manne taisi olla ylpeä päästessään vuorollaan vetohommiin. Kärryt olivat tietenkin tyhjät ja hölkkäsimme muutaman kierroksen pariin otteeseen päivän aikana. Lihapullat sitten palkaksi ja leikkiä, kun valjaat otettiin pois.

Aamupäivällä oltiin Purolassa yhteistreeneissä. Siellä otettiin vähän seuraamista, pujottelua toisten koirakoiden ohi ja myös luoksepäästävyyttä harjoiteltiin. Lopuksi leikitettiin omalla lelulla. Olin napannut autosta yhden kumisen vetolelun, joka ei Mannea kovasti innostanut. Kouluttaja lainasi meille pehmeän patukan, joka olikin huomattavasti hauskempi. Muuten Manne olikin ok ja Sakkea en ehtinyt treenaamaankaan, kun täytyi lähteä sinne vetohommiin.

 Manne ja Sakke

Sunnuntaina Sakella oli kova urakka: oltiin perinteisessä Anttilan koulun talvipäivillä vetämässä lapsia. Koiria oli hommissa vain kolme, ja ne kaikki tekivät töitä lähes koko kaksituntisen. Siinä taluttajatkin joutuivat koville, koirista puhumattakaan. Sakella intoa riittää enemmänkin kuin kuntoa ja voimia. Ajattelin, että se raukka olisi ihan puhki illalla, mutta eipä pienien nokosten jälkeen käyttäytymisessä ainakaan näkynyt mitään väsymystä eikä jäykkyyttä seuraavanakaan päivänä (toisin kuin taluttajalla). Manne käväisi harjoittelemassa olemalla "apuvetäjänä" parin kierroksen ajan. Mannella oli jälkivaljaat ja se oli kytkettynä Saken aisoihin toisella sivulla. Manne oli reipas eikä kauhistellut kärryjä eikä vetosysteemejä :o)

Lauantaina Manne oli harjoittelemassa Purolassa esineruutua. Vähän oli homma hakusessa, mutta eihän sitä ole montaa kertaa harjoiteltukaan. Otin ensin noudon omalla käsineellä, niin että koira näki kun vein hanskan pienen matkan päähän. Sitten näytettiin, kun avustaja vei yhden esineen ruutuun, kolme muuta oli siellä jo valmiina. Lähetin Mannen, joka etsi ja toi ekan esineen hyvin. Sitten lähetin sitä uudestaan ruutuun. Koira ei ymmärtynyt edetä tarpeeksi pitkälle, joten autoin kävelemällä itse syvemmälle ruutuun. Koira sai hajun takakulman esineestä ja paikansi sen hyvin, mutta ei ottanut suuhunsa.  Lähetin sen useamman kerran samalle esineelle ja annoin TUO-käskyn. Ei toiminut! Otin esineen käteen ja leikitin Mannea sillä. Nyt kyllä taisteli siitä, mutta maasta ei vieläkään suostunut sitä ottamaan. Omituista, sillä esine oli vielä köydenpätkä, jonka muut koirat olivat kyllä mielellään tuoneet. Vielä kaksi muuta esinettä Manne toi ongelmitta. Ensi kerralla avustaja vieköön ekan esineen ihan alueen takarajalle, niin koira saa paremman käsityksen ruudun koosta.

Lauantaina Manne hakumetsässä. Lunta hyvin vähän, joten edelleen hyviä treeni-ilmoja pitelee. Manne katseli kytkettynä, kun molempien etukulmien ukot lähtivät koiraa kutsuen ja namirasiaa esillä pitäen kohti piilojaan. Suunnittelin lähettäväni Mannen ensin oikealle, myötätuuleen. Manne oli sitä mieltä, että se vasemmalla oleva otetaan ensin. Lähti oikealle, kun lähetin, mutta parin metrin jälkeen teki u-käännöksen rynnistäen kohti vasemmalla olevaa ukkoa. Mun kielto ei auttanut, vaan siellähän se kohta ilmaisi. En pidä pahana sitä, jos joskus ryöstää maalimiehelle, joten koira palkattiin normaalisti ja palattiin keskilinjalle lähettämään kohti sitä oikeata etukulmaa. Nyt teki hyvän piston ja ilmaisi sen toisenkin ukon. Seuraava ukko valmiina vasemmalla takarajalla, mutta sieltä tuuli reippaasti. Hyvä pisto ja ilmaisu! Ukko jäi pitämään koiraa, kun palasin keskilinjalle. Kutsuin koiran, otin hallintaan ja lähetin vastakkaiselle puolelle, jossa ukko valmiina suhteellisen lähellä keskilinjaa. Manne lähti vähän liian takaviistoon, kävi tarkistamassa vielä etukulmankin uudestaan. Siirryin keskilinjaa eteenpäin ja kutsuin koiraa. Minua kohti juostessaan sai hajun ukosta ja jäi hyvin ilmaisemaan. Menin paikalle ja kiersin piilon koiran vielä ilmaistessa. Ei ottanut minusta minkäänlaista häiriötä ja palkattiin sitten normaalisti. Viides ukko haamuna takakulmassa, jonne hyvä pisto ja palkkaus hyvästä haukun aloituksesta. Lopuksi sai vielä uuden lelun, joka vaikuttikin oikein mieluisalta.

Yritän muistaa, että jos molemmissa etukulmissa ukot valmiina, annan koiran vielä tässä vaiheessa valita kummalle haluaa ensin lähteä ja lähetän myös sinne. Manne kuuntelee hyvin käskyjä, joten sen saa kyllä yleensä palamaan huonolta pistolta. Tämä näkölähtö kuitenkin nosti kierroksia sen verran, niin kuin oli tarkoituskin, ettei malttanut mieltään. Ensi treeneksi suunnittelin haltuunoton pohjustamista seuraavasti: koira ilmaisee ja maalimies antaa namirasian palkaksi. Kun on syönyt, kutsun koiran sivulle, maalimies nousee piilostaan seuraavaksi, lopuksi vapautan koiran takaisin ukolle, joka antaa vielä lisää nameja.

Sunnuntaina käytiin Purolassa Järvenpään Koirakerhon yhteistreeneissä. Ennen vuodenvaihteen taukoa, sain sapiskaa kädessä olevista nameista. No, nyt palkkasin vähemmän kädestä, enempi sylkäisin nameja koiralle. Ei tullut sanomista palkkaamisesta, tällä kertaa vaan pää kääntyneenä liikaa koiran puoleen: niskavammasta on kuulema päästävä nyt eroon. Muutaman kerran Manne jäi nuuskimaan jotain pissoja. Kielsin ja nyt on oltava tarkkana, että kesken koulutuksen ei todellakaan saa nuuskuttaa muuta!!!

No niin, tunnarin opetusta jatkettu päivittäin. Manne on nähnyt, kun laitan hajustetun pulikan eripuolille hajustamatonta pulikkaläjää, aina lähemmäksi muita. Yleensä tuo oikean, kerran pari on ottanut väärän. Kerran "oikeat työt" häiritsivät, niin että tunnarit jäi lattialle ja Manne pääsi hakemaan sieltä yhden, niin ettei hajustettua ollut ollenkaan. Laitoin samantien sinne hajustetun ja lähetin uudestaan, jolloin toi oikean. Sitten testasin vielä hajottamalla nyt hajustamattomien tunnareiden kasan kahtia ja laitoin hajustetun pulikan kasojen väliin. Manne haisteli kaikkia ja toi sen oikean, jee!!! Tiedän, että tässä opettelussa on koko ajan ongelmana se, että muissa pulikoissa ei ole tuoretta ihmisen hajua ollenkaan. Eli jatkossa saattaa tuottaa vaikeuksia, kun on liikkeenohjaajan laittamat tunnarit.

Eteen- ja sivulletuloa on harjoiteltu lähietäisyydellä, ei siis luoksetulosta. Pysähdyksiä seuraamisesta yritetty myös aina pienemmillä käsiavuilla. Paikallamakuuta ja -istumista on yhdessä molempien koirien kanssa tehty. On ollut ok, ja Sakkekin on hiljentynyt ja rauhoittunut selvästi.

Lauantaina hakutreeneissä Mannella vasemmassa etukulmassa haamu. Sinne suora pisto ja hyvästä ilmaisusta palkka. Menin paikalle, niin kuin teen aina. Manne palkataan avaamalla namirasia koiran eteen. Rasia voi olla ilmaisun aikana piilossa, mutta palkan saa syödä kerralla, ettei opi kaivamaan sitä maalimieheltä. Sitten ukko kehuu ja seurustelee koiran kanssa niin, että ehdin paikalle, jos en ole tullut jo ennen palkkaamista. Otan koiran sivulle ja lähdetään takaisin keskilinjalle. Oikealla etukulmassa ukko valmiina. Sinne suht' hyvä pisto ja ilmaisu. Sitten vasemmalla tieheässä metsässä ukko takarajalla kiven takana, josta ääniapu. Kun näytän koiralle suuntaa, ukko katkaisee oksan tai taputtaa käsiään, niin saadaan taas Manne lähtemään oikeaan suuntaan. Lähetyksestä sain sapiskaa: ahdistan koiraa kumartumalla sen ylitse. Tähän pitäis muistaa kiinnittää huomiota ja etsiä se sopivin tapa näyttää suunta ja lähettää. Neljäs ja viimeinen maalimies oikealla puolella valmiina louhikossa. Sieltä suhteellisen pitkä ilmaisu, ehdin lähes paikalle ennen kuin Manne palkattiin. Lopuksi leikitettiin patukalla. Hyvin meni. Nyt on ollut suhteellisen samankaltaisia treenejä useampi. Toisaalta hyvä, että saadaan hommiin rutiinia, mutta jotain vaihteluakin pitäis varmaan kehittää. Vielä en aio ottaa palkkaamattomia enkä ota koiraa hallintaan ennen palkkausta. Myös tyhjät pistot on tarkoituksella jätetty opettamatta. Sakke edelleen tauolla.

Tottista on harjoiteltu useampaan otteeseen Jokelan kentällä. Seuraamista, luoksetuloa, hyppynoutoa ja merkille menoa on ollut ohjelmassa. Luoksetulossa tulee eteen istumaan ja oikea paikka on vielä hakusessa. Olen yrittänyt jättää kädellä ohjaamista pois tästäkin ja välillä palkata suusta. Myös sivulle tulossa on vaikeuksia. Merkille menoa on treenattu siten, että jätän koiran istumaan ja vien namin merkin taakse. Sitten lähetän koiran merkille ja vapautan. Nyt pitäisi saada seis-käskystä pysähtymään merkin taakse, jotta voisin heittää palkan. Sitä harjoitellaan kotioloissa. Liikkeestä maahanmeno on hyvä, mutta seisomisessa on voimakas käsiapu. Siitä siis päästävä eroon.

Sakella jatkettu seurauttamista näyttelyhihna apuna. Palkattu on vain nameilla. Olen edelleen vakuuttunut, että tämä on hyvä systeemi. Otettu myös ruutua, joka näyttäisi olevan hyvin hallussa. Luoksetulossa vinkuu jätettäessä. Paikallaoloa on harjoiteltu kotioloissa Mannen kanssa yhdessä. Tämä on mun mielestä hyvä juttu. Sakkea se on rauhoittanut ja Mannelle tuonnut varmuutta.

Lauantaina oltiin tuulessa ja sateessa Askolan metsässä hakuilemassa. On hyvä nuorelle koiralle opettaa, että kelillä kuin kelillä metsässä on yhtä hauskaa. Eipä Mannea sade paljon haitannut. Vain yksi ukko kertoi, että koira puisteli ennen kuin aloitti ilmaisun.

Eka ukko oli valmiina etukulmassa, josta tuuli voimakkaasti. Nähtävästi tuuli kuitenkin pyöritti hajuja, koska suoraa pistoa ei tullut. Kutsuin ekalta lähetykseltä takaisin ja yritin korjata suuntaa. Löydettyään maakuopasta ukon, ilmaisi innokkaasti niin kauan, että pääsin paikalle. Seuraava ukko toisella puolella haamuna, jonne vauhdikas, suora pisto ja palkkaus heti kun alkoi ilmaista. Kolmas ukko taas vastakkaisella puolella valmiina. Voimakas tuuli vei taas Mannen hajujen perässä "mutkien kautta suoraan" ukolle. Hyvästä ilmaisusta palkkaus. Viimeinen ukko haamuna, joka eteni sitten takarajalle asti. Sinne oiva pisto ja palkkaus hyvästä sarjasta. Lopuksi leikittiin pallolla. Mannella oli hauskaa, joten treenihän oli siis onnistunut :o)

 Laku, Manne ja Sakke lenkillä

Onpa omituinen tammikuu! Lunta saadaan vaan odotella. Kerran käytiin Saken kanssa hiihtolenkillä, mutta sitten sade vei taas nekin lumet. Hakutreenit ovat jatkuneet normaalisti kerran viikossa. Sakke on ollut tauolla, mutta Mannen koulutusta on jatkettu. Sillä on yht'äkkiä loksahtanut tuo hallittavuus kuntoon. Tosi hienoa, kun ei enää karkaile itsekseen alueelle ja lähetyksissä ei tarvitse kaulapannassa roikkua. Muutenkin on hihna jätetty kokonaan pois ja ukoltakin tullaan hyvässä järjestyksessä sivulla seuraten ilman mitään kovaäänistä komentamista. Nameja kyllä käytän, mutta maalimiehen jättämistä sen takia, tuskin tarvitsee pelätä. Ukot ovat Mannen mielestä superkivoja ja namipalkan jälkeenkin se jää mielellään seurustelemaan änkeämällä itsensä vaikka selälleen ukon syliin.

Viime lauantain hakutreenissä oli eka ukko etukulmassa haamuna, jotta saadaan opetettua niitä suoria pistoja. Siellä ilmaisua niin kauan, että ehdin paikalle. Toinen ukko valmiina toisessa etukulmassa. Sinne vähän vino pisto, mutta koska kaikki muut, kokeneemmatkin koirat, tekivät samanlaisen, lienee tuulella ollut osuutta asiaan. Siellä samanlailla ilmaisua niin kauan, että ehdin paikalle. Kolmas ukko haamuna kalliolla ja sieltä palkka hyvästä sarjasta. Neljänneltä ukolta ääniapu, oksan katkeamisen risaus, niin saatiin pisto lähtemään hyvin oikeaan suuntaan tiheässä metsässä. Sieltä palkka hyvästä sarjasta. Viimeinen ukko umpparissa valmiina aika lähellä keskilinjaa. Lähti hyvin pistolle ja lienee aika pian bongannut hajun ryteikössä olevasta umpparista, koska haukku alkoi nopeasti. Sieltä palkka lyhyestä ilmaisusta ja namien jälkeen leikittiin pallolla, mikä ei kovin paljon Mannea kyllä kiinnosta. Täytyy kehitellä hauskempi lelu.

Tottista on Mannella myös harjoiteltu. On jatkettu yritystä päästä eroon kädessä olevasta namista sylkäisemällä palkka välillä suusta. Se onkin tuottanut tulosta, ettei ole niin kiinni kädessä, mutta seuraamispaikka on myös siirtynyt vähän liian eteen. Nyt palkataan välillä suusta ja välillä vasemmasta kädestä. Lisää treeniä vaan, niin kyllä se siitä. Pitäis ottaa enemmän lyhyitä pätkiä muutamia kertoja päivässä. Pysähdyksiä, noutoja, luoksetuloja ja paikallaoloja on myös harjoitusohjelmassa.

Sakella olen ottanut seuraamista käyttäen apuna kevyttä näyttelyhihnaa. Siitä nykimällä hoidan käskytyksen ja suullisesti vain kehun ja palkkaan, kun homma sujuu. Tarkoitus on, ettei tarvitse muuten komentaa kierroksia nostattavasti, vaan pääsis vain rauhallisesti palkkaamaan. Sakke on mielestäni näin  hiljaisempikin, joten tällä linjalla jatketaan.

Muistiin täytyy vielä laittaa tämä: käytiin viikolla punnitsemassa koirat ja Sakke painoi reilut 25 kiloa, Manne reilut 24 kiloa. Nyt on ollut liikuntaa liian vähän, huonoista keleistä johtuen. Pakko saada niille tehokkaampaa lenkitystä!

 HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Näin uuden vuoden alkaessa on hyvä miettiä missä mennään. Saken osalta henkilöhaku on hyvällä mallilla. Koiralla on intoa ja osaamista, se tietää mitä tekee. Mielestäni sen pahin heikkous on alueen etukulmat, jotka se saattaa jättää tarkistamatta ja kiirehtiä alueella etenemisessä. Tämän kanssa on tehty hommia ja sitä täytyy vahvistaa edelleen. Oikeanlaisia, laatikkomaisia pistoja on myös hyvä harjoitella. Joskus ne ovat hallussa, mutta välillä Sakke saattaa tehdä töitä taaksepäin. En kuitenkaan ole kovin huolestunut, sillä koirahan seuraa nenäänsä eli käy tarkistamassa hajuja. Periaatteessa pysyy kuitenkin laatikossa ja tarkistaa aluetta hyvin. Työsketely paranee, jos otan paljon tyhjiä pistoja. Ilmaisuissa ja näytöissä ei ongelmia. Pitkäjännitteisyyttäkin riittää. Kuntoa pitää talven aikana kohottaa.

Esineruutua pitää harjoitella enemmän. Liian pitkät tauot treenauksessa näkyvät. Motivaation nostaminen koirien vuorettelulla on hyväksi havaittu. Kun treenejä on vain tarpeeksi, esineruudussakaan ei ongelmia.

Ne ongelmat ovat edelleen tottelevaisuudessa. Kierrokset nousevat liikaa ja niiden myötä tulee vinkumista, haukahtelua ja riehumista. Sama ongelma tokossa. Yksittäisliikkeet kuten noudot, hypyt ja ruutun meno, tunnari tms. ovat hallussa, mutta seuraaminen, eteenmeno ja paikallaolot ovat rauhattomia. Hyvää konstia tämän korjaamiseen ei ole löydetty, tai sitten sitä ei ole tarpeeksi kauan kokeiltu. Muutenkin tottistreenejä pitäisi saada enemmän, eri paikoissa ja myös kisamaisia. Koiran komentaminen nostaa kierroksia entisestään, joten ohjaajan on säilytettävä rauhallisuutensa. Myös muut häiriöt, kuten narttujen hajut, voivat saada Saken pois raiteiltaan. Koiran pitäminen hanskassa ja toimivana on haaste. Sakella siis on taitoa ja ideaalisissa olosuhteissa väläyttelee osaamistaan, mutta varmuus ja häiriönkesto puuttuvat. Ohjaalle lisää johdonmukaisuutta, rauhallisuutta, jämäkkyyttä, luotettavuutta, uskottavuutta jne. jne.

Myös Mannella (10 kk) on maasto hyvällä mallilla. Henkilöhaussa on edistytty niin, että koira osaa etsiä, ilmaista (myös umpipiiloja) ja alkaa olla myös hallinnassa, jes! Talvitaukoa voi hyvin pitää, jos ilmat vihdoin muuttuisivat. Se mitä Mannelle ei vielä ole opetettu, on palkkaamattomuus ja haltuunotto maalimiehellä. Myös suoria pistoja ja alueella etenemistä täytyy harjoitella paljon lisää.

Esineruutua on otettu vain muutamia kertoja. Viimeisimmässä harjoituksessa koiralle näytettiin esineen vieminen. Manne etsi hyvin ja toi esineen. Palkkasin ja lähetin uudelleen alueelle ilman apuja. Koira lähti hyvin ja risteili tallatulla alueella etsien. Ruudussa oli kolme esinettä valmiina ja Manne, löydettyään yhden, toi se sen hienosti ohjaajalle. Esine-etsinnänkin alkeet on siis opittu!

Tottiksen harjoittelussa on ollut syksyllä pitempi tauko. Seuraaminen sujuu pitäen edelleen namia kädessä. Siitä eroon pääsemiseksi on aloitettu myös palkan sylkäiseminen suusta tai sen antaminen toisesta kädestä. Paikallaoloja on harjoiteltu muutaman kerran. Hyppyä on otettu matalalla tokoesteellä. Nouto sujuu, mutta luovuttamisen opetus on kesken. Kaukokäskyjä on harjoiteltu sisätiloissa Saken kanssa yhdessä. Tekniikka ei ehkä paras mahdollinen... Luoksetuloa pitäisi muistaa harjoitella välillä ottamatta lopun perusasentoa, jotta vauhti säilyy. Häiriöt tai eri treenipaikat eivät näytä Mannea paljon liikuttavan. Lelulla palkkaamista pitää myös jatkaa, vaikka namit ovat vielä paljon suuremmassa arvossa.

 Manne seuraa

Joulukuun ekana sunnuntaina oltiin Askolassa hakutreeneissä. Sakella eka ukko etukulmassa valmiina tuulen yläpuolella, joten hajuja eikä muitakaan apuja ei ollut (piiloon kierretty takakautta jottei tuoreita jälkikään ollut). Tarkoituksena yrittää taas nostaa koiran nähden maalimies pois, JOS löytöä ei tulisi ekalta pistolta. No, hieno, suora ja syvä pisto tuli löytöineen. Ilmaisu oli irtorullalla ja näytölle menin, ottaen koiran hallintaan ja maalimiehen noustua, vapautin ja ukko sai palkata koiran. Toisessa etukulmassa seuraava ukko kisamaiseen tapaan: ilman palkkaa ja ilmaisu kiintorullalla. Koska oltiin tuulen alapuolella, luulin, että koira tekisi suoran piston. No taas arvasin väärin: Sakke kaarsi nyt liian aikaisin keskilinjan suuntaisesti, juoksenteli pitkälle alueelle ja takaisin tullessaan vasta otti hajun maalimiehestä. Jos olisin ollut tilanteen tasalla, olisi nyt ollut oiva tilaisuus kutsua koira pois ja nostaa etukulman maalimies piilosta. En kuitenkaan huomannut ajoissa Saken huonoa pistoa ja sitten olikin koira jo menossa ukolle, joten jatkettiin harjoitusta. Kolmas ukko oli siirtynyt etukulmasta aluetta eteenpäin. Sinne hyvä pisto, ilmaisu irtorullalla ja heti näytöltä palkka. Neljäs ukko toisella puolella alueen takakulmassa ja ilmaisu irtorullalla, palkkaus näytölle tullessa ja lopuksi ukko heitteli tennispalloa. Sakke oli vauhdikas ja treenin oli tarkoituskin olla helppo ja intoa nostava ennen kisoja. Manne ei treenannut.

Itsenäisyyspäivänä matkasimme sitten aamulla varhain pimeässä ja sateisessa säässä Lohjalle hakukokeeseen. Kysymyksessä oli SRY:n perinteinen kinkkukisa, jossa ollaan usein oltu mukana. Arvonnassa Sakke pääsi ensimmäisten viiden koiran porukassa aloittamaan henkilöhaulla muiden jäädessä kentälle suorittamaan tottista ja esineitä.

Kolme ensimmäistä metsään lähtenyttä koiraa löysi vain kaksi ukkoa ja neljäs ei sitten suostunut etsimään ainuttakaan. Sitten olikin Saken vuoro. Alueelle menevä polku kaarsi läheltä oikeaa etukulmaa ja ennen aluetta oli myös tuomarin ja toimihenkilöiden kahvipaikka puun juurella. Metsä oli lumeton ja hyvin märkä. Lähetin Saken vasempaan etukulmaan, mutta koska en ollut tyytyväinen pistoon, lähetin sen sinne vielä uudelleen jolloin koira kävi ihan alueen takarajalla. Sitten vuorossa oli oikea etukulma. Sakke upposi alueelle ja minä lähdin kävelemään keskilinjaa eteenpäin. Koira juoksi kohta takaisin rulla suussa! Kytkin näyttöliinan ja juostiin näytölle, jolloin tuomari huuteli meitä takaisin. Sakke oli käynyt kahvipaikalla, jossa seisoskeli kaksi naista. Koira oli ollut ihmeissään, oli ottanut rullan vasta käännyttyään paluumatkalle ja tuli luokseni vähän epävarmana, mutta lähti ihan vauhdilla näytölle, joten en epäillyt mitään. Enhän ollut nähnyt missä koira kävi, kun jo tutkailin aluetta eteenpäin. Tämän episodin jälkeen palasin tietenkin sille paikalle, josta olin näytölle lähtenyt. Lähetin koiran toiselle puolelle, kävelin vielä vähän eteenpäin ja sitten taas pisto oikealle. Siellä, vähän taakse jääneessä etukulmassa, oli korkea kallion nyppylä, mutta en vaatinut koiraa sitä ylittämään, koska pelkäsin sen taas saavan hajun sieltä kahvipaikalta. No, sinne kallion taakse jäi meiltäkin se eka ukko, jota kukaan muukaan ei ollut vielä nostanut.

Loppurata sujuikin sitten hienosti, koira teki hyvin töitä ja ilmaisi kaksi jäljellä olevaa maalimiestä ja vei näytölle moitteetta. Märässä metsässä oli paljon syviä vesiplotteja, ja jos sellainen osui Saken reitille, sehän loikkasi veteen epäröimättä. Taisi välillä joutua uimaankin, mutta Sika-Sakke nautti tilanteesta täysin siemauksin. Tuomari piti kovasti koiran työskentelystä ja antoi täydet 117 pistettä, minkä kahdesta maalimiehestä vain voi antaa. Sanoi vielä koiran olleen loistavan, mutta että se oli Kuokkanen, joka töpeksi...  ;o)

Tottelevaisuusosuuden ja esineruudun jätin väliin, koska meillä ei enää ollut mahdollisuutta hyväksyttyyn tulokseen. Loppujen lopuksi vain kaksi voittajaluokan koiraa nosti myös sen kolmannen maalimiehen etukulmasta. Keskeyttämäni kokeen takia päästiin sentään ajamaan vielä ennen auringonlaskua kotia kohti. Ilma tosin oli sateisen harmaa koko itsenäisyyspäivän ajan ja niinhän se kinkkukin jäi taas voittamatta...

Lauantain sitten kunnon hakutreenit Sakelle. Sotasuunnitelma ei ihan toiminut. Sakella kun on ollut tapana jättää helposti etukulmien pistot liian lyhyiksi ja kurvata ennen takarajaa. Niinpä etukulmaan meni ukko takakautta, joten tuoreita jälkiä ei tullut. Muutenkin tuuli oli minimaalista. Koska olin ihan varma, että ukko jää ekalta pistolta nostamatta, tarkoitus oli ottaa koira kiinni ja kutsua sen nähden ukko pois piilosta ja viedä koira autoon, sekä ottaa toinen koira hommiin. No, Sakke tietysti yllätti ja juoksi näytösluonteisen piston suoraan piilolle. Toisessa etukulmassa oli vastaavasti ukko ja juonittiin samanlailla. Sakke teki lähes suoran piston syvälle metsään, mutta ei huomannut ukkoa, vaikka ohitti piilon muutaman metrin päästä. Olin valmiina viemään koiran autoon, mutta treenikaverit kehottivat jatkamaan rataa, koska pisto oli muuten hyvä. Tarkoitushan oli huomauttaa koiraa liian lyhyistä etukulman pistoista, eikä rankaista siitä, jos ei muuten jostain syystä saanut löytöä. Tarkoitus oli, että seuraava ukko olisi ihan lähellä keskilinjaa ja lähettäisin niin, että saisi löydön pistolta keskilinjalle tullessa. No, ukko ei ollut vielä ehtinyt piiloon, joten lähetin koiran tyhjälle. Takaisin tullessa tietysti bongasi piiloon kömpivän ukon ja juoksi keskilinjan yli mun kutsuista välittämättä. Ukolla oli irtorulla, mutta koska se ei vielä ollut kunnolla näkyvissä, Sakke  ilmaisi maalimiehen kaulassaan roikkuvalla kiintorullalla. Sitten piti olla viimeinen ukko aivan alueen takakulmassa ja kuvittelin ottavani tyhjiä pistoja siihen väliin. No, tietämättäni ukko olikin jo laitettu vastakkaiselle puolelle. Kisoissa en hevin kutsu koiraa, jotta se saa etsiä rauhassa, mutta tyhjiä pistoja harjoitellessa tulee huudeltua koiraa, jottei se innostu etenemään liikaa. Niinpä ukko jäi löytymättä, joko mun huuteluista johtuen tai sitten ei koira ei vaan saanut seisovassa ilmassa hajua. Sitten tyhjä pisto taas toiselle puolelle, jonka aikana mulle selvisi, ettei takakulmassa todellakaan ollut enää ukkoa ja kaikki loput palkat olivat sillä taakse jääneellä maalimiehellä. No, otin koiran kiinni keskilinjalla ja huudeltiin metsässä oleva ukko oikealle paikalle, jotta päästiin jatkamaan työskentelyä eteenpäin. Sakella oli kovasti intoa hihassa ja se tähyili väärälle puolelle keskilinjaa, kun maalimies vastasi huutoihin. Koira ei selvästikään tienyt mistä ääniapu lopulta tuli, mutta viimeinen pisto oli hyvä: koira oli edennyt syvälle maalimiehen etupuolelta ja sai löydön tullessaan takaisin pistolta. Kaikki ukot palkkasivat koiran näytöltä. Kahdelle menin mukana ja ensin otin koiran hallintaan ja viimeiselle laskin näyttöliinan kanssa ja ukko palkkasi heti koiran tultua paikalle.

Sakella oli vauhtia ja intoa runsaasti, ehkä se osaltaan aiheutti sen, ettei paikantanut niitä kahta maalimiestä. Muuten pistot olivat hyviä ja ilmaisut, kuten näytötkin toimivat. Manne ei tällä kertaa päässyt hommiin. Tottista treenaamaan molemmat koirat pääsivät sunnuntaina Purolaan.

 Mannesta tullut iso poika

Viikonloppuna oltiin Askolan maastossa, mutta koska vain kaksi koiranohjaaja oli paikalla, otettiin lähinnä esineruutua. Sakella oli esineitä valmiina neljä. Vähän taas meni juoksenteluksi eikä suorat pistot oikein suju, mutta kaikki esineet kyllä löytyivät ja tuotiin aika vauhdikkaasti. Aika olis varmaan riittänyt ja työskentelystä ehkä piste tai pari pudonnut.

Mannelle vietiin esineet koiran nähden. Niiden tuomisessa ei mitään ongelmia. Löytyivät vähän liian helposti, vaikka yritettiin vähän hämätäkin. Mannella on siis hyvä nenä, muistikuvat toimii eikä keskittymiskyvyssäkään ole huomauttamista. Ensi kerralla vois vähän vaikeuttaa harjoitusta, että pääsis oikeasti etsimään.

Käytiin umpipiilolla ottamassa Mannen kanssa ilmaisuja. Lähetys niin että näin piilon eikä matka ollut pitkä. Menin koiran viereen seisomaan sen ilmaistessa. Manne ei häiriintynyt ja muutenkin umppareissa ei näytä olevan ongelmia. Maalimies palkkaa, kun on hyvä ilmaisu. Nyt on palkattu ensin kehumalla ja sitten antamalla nenän alle namirasia, jottei kaiva nameja maalimieheltä. Lopuksi leikittiin lelulla.

Sunnuntaina sitten otettiin tottista, ensin Purolassa ja myöhemmin vielä Jokelassa. Purolan ryhmätreeneissä pientä sähläämistä,  mutta Mannea ei kyllä häiriinny muista koirakoista. Sakkea treenasin yksinään kuten viimeksikin. Turha mennä ryhmään, kunhan vain saisin vähän rauhallista seuraamista...

Sisällä kahvitauolla treenattu kaukokäskyjä molemmilla koirilla keksin voimalla. Manne keksi tuoda mulle roskia, kun tulin kerran moisesta palkanneeksi. Leikki lopetettiin, kun lattialta ja roskiksesta loppui materiaali ja pöydältä ei saanutkaan ottaa. Viisi- ja kymmensenttisen tuomista maton päältä harjoiteltiin Saken kanssa, mutta myös Manne näytti homman osaavan. Tätä siis tehdään tarkkuusetsintää silmällä pitäen.

Nyt ei ollut viikonloppuna ollenkaan metsätreenejä, siispä olimme sunnuntaina Purolassa tottistreeneissä. Ei sitten ollutkaan ryhmässä tekemistä, minkä takia Mannen kanssa ollaan kentällä käyty, vaan otettiin yksitellen eteenmenon alkeita. Systeemi ei ihan ollut sitä, millä olen tämän liikkeen opettanut, mutta eihän koira yhdestä treenistä pilalle mene, joten tehtiin niin kuin neuvottiin. Tässä vietiin namipurkki pienen matkan päähän ja lähetettiin koira purkille käskien se myös maahan purkin viereen. Nurmikenttä oli hyvin märkä, eikä Manne millään olis maahan mennyt, joten taisteluksihan se vähän meni... Namipurkista Manne oli myös ihmeissään, se kun on tottunut sellaista vain haukkumaan hakutreeneissä.

Sakkea treenasin taas itsekseen kentällä, jonka toisessa päässä vielä harjoitteli pari ryhmää. Koira oli tällä kertaa vähän rauhallisempi. Otin seuraamista pitäen apuvälineenä pienen näyttelyhihnan kaulassa. Hihnalla estin edistämisen ja autoin jäävissä liikkeissä nopeampiin pysähdyksiin. Tehtiin aika pitkää pätkää ilman palkkaa ja muutenkin palkkasin vain nameilla, jottei kierrokset nousisi liikaa. Lopuksi otin noutoa kaksikiloisella kapulalla. Siinä tuli haukahduksia ja toistin noutoa, jotta olisin päässyt palkkaamaan täysin hiljaisesta suorituksesta. Se oli kyllä turha toivo... Vielä pari noutoa metrin esteellä, jotka sujuivat jopa ilman haukahdusta.

Maanantaina Saken ollessa Sannan kanssa agilitytreeneissä, päästiin Mannen kanssa tokoilemaan Korson parkkihalliin "isojen koirien" ryhmään Saken paikalle. Hallissa oli aikamoinen liikenteen meteli ja junarata kulki ihan vieressä. Mannea ne eivät näyttäneet häiritsevän, vaan koira toimi oikein hyvin. Namit olivat kyllä koko ajan käytössä ja leikittiin myös lelulla. Tehtiin noutoja ja seuraamista. Myös maahanmenot sujuivat iloisesti kuivalla alustalla. Tästä treenistä jäi  hyvä maku sekä koiralle että ohjaajalle, ja sitähän me tarvittiin sunnuntain sähläämisen jälkeen.

 Manne ja tiikeripeitto

 Manne & Sakke

Lunta tuli sen verran, että häthätää lumeksi voi sanoa, vaikka kovasti varoiteltiin varsinaisesta lumimyräkästä. Manne yritti syödä pois kaiken tuon hauskan, valkoisen aineen. Ei onneksi ihan onnistunut :o)

Hakutreenit pidettiin lauantaina Askolassa. Mannella ukko haamuna kaukana etukulmassa. Haamun havaitsemisen jälkeen käänsin koiran pois ja ukko eteni vielä syvemmälle alueelle. Manne etsi ja löysi hyvin. Sai palkan hyvästä, kohtalaisen pitkästä ilmaisusta. Ukko jäi pitämään koiraa, kun palasin keskilinjalle ja otettiin siis luoksetulo. Seuraava ukko myös samanlailla haamuna ja palkka hyvästä haukkusarjasta. Kolmas maalimies valmiina umpipiilossa. Manne lähti hyvin ja pistolta takaisin tullessa löysi umpparin ja sai palkan viidestä-kuudesta haukusta. Neljäs ukko valmiina lähellä keskilinjaa. Lähetin pistolle ja sai hienosti hajun vauhdista, kääntyi piilolle ja ilmaisi niin kauan, että ehdin viereen seisomaan. Sitten namipalkka. Keskilinjalla vielä leikitettiin leluilla (unohdin taas ottaa oman lelun mukaan viimeiselle ukolle).

Sakella esineruutua. Koira kävi taas ylikierroksilla, kun oli stressannut autossa muiden koirien päästessä ukkoja hakemaan. Kolme esinettä oli valmiina, yksi edessä, keskellä ja takarajalla. Sakke kyllä etsi, mutta juoksi aivan liian lujaa eikä malttanut tarkentaa hajuja. Löysi ja toi kyllä esineet, mutta aikaa kului turhan paljon, vaikka kelloa ei katsottukaan. Mannelle näytettiin esine ja vietiin alueen puoliväliin. Lähetin koiran tuo-käskyllä ja sieltähän esine tuli ja koira sai namipalkan. Otettiin vielä samalla tavalla avustajan viedessä esineen aivan takarajalle, kuusenoksien alle. Hienosti Manne etsi ja toi esineen, siitä namit ja leikit palkaksi.

Sunnuntaina käytiin Purolan kentällä yleisissä tottistreeneissä. Mannen kanssa oltiin ryhmässä mukana. Koira oli ihan jees, ei siis häiriintynyt yhtään lukuisista muista koirakoista. Kouluttajalta tosin saatiin paljon, paljon risuja liiallisesta namilla palkkaamisesta, vartaloavuista ja ohjaajan rauhattomista käsistä.

Sakella otin tottista itsekseen, tosin niin että kentällä oli edelleen muutama treeniryhmä hommissa. Sakke oli pommi ja äänekäs sellainen. Palkkasin namilla ja yritin rauhoitella. Pitäisi kyllä treenata useammin tottistakin... Lopuksi otin vielä metrin estettä ja a-estettä. Metrillä muutama hipaisu, mutta johtui ehkä siitä, että kapula oli vähän tavallista painavampi ja koira joutui hyppäämään se suussa vastamäkeen.